Voi katinkontit! Olen jo vähän epäillyt, että jotain vekkulia on tekeillä, kun meidän kiltti-koira-Sani ja musta-kissa-Martta ovat muutamina öinä maanneet niin tiukasti kylki kyljessä. Ovathan ne mitä parhaat kaverukset, mutta useimmiten kuitenkin nukkuvat omillaan, mikä käytännössä tarkoittaa, että Martta valtaa haluamansa paikan joko pehmusteella tai lattialämmityksellä, ja Sanille jää sitten se toinen.
Nyt olen kuitenkin yöllisillä jalkautumisillani (joita siunatussa tilassa siunaantuu väkisinkin) huomannut niiden lyhyen ajan sisällä useamman kerran käpertyneen tiiviisti yhteiselle kiepille. Näky ei ole siinä määrin tavaton, että olisin unenpöpperössä saanut ajateltua orastavaa epäilystäni valmiiksi päätelmäksi asti, mutta viime yönä pysähdyin vihdoin ihan asioikseni katsomaan, mitä kaksikko puuhailee. Ja kyllä vain, aavistukseni piti paikkansa: Sani on alkanut taas imettää Marttaa!
Sani on 3-vuotias, musta, hieman noutajaa muistuttava koirankuonolainen, jonka rotukoktailista tuntuvat puuttuvan kaikenlaiset vähäisimmätkin aggressiivisuus- ja itsesuojeluominaisuudet. Vöhelö se voi olla, mutta läpeensä niin lapanen, että kissan itsetunnolla varustettuna kissana Martta voi viedä siltä vaikka ruoatkin suusta ilman vastalausetta. Sani saattaa tuolloin kyllä luoda meihin kotikiusatun koiran anovan katseen, mutta antaa aina lopulta anteeksi kaikki kissakamunsa tempaukset. Onhan Martta sen paras kaveri ja siinä tarkoituksessa alkujaan taloon otettukin.
Sittemmin ruokailukäytännöistä on onneksi saavutettu yhteisymmärrys.
Välillä kaksikon symbioottinen suhde kuitenkin lyö vähän yli ihmisymmärryksen, sillä tämä on nyt puolentoista vuoden sisällä jo kolmas rupeama, kun Sani on alkanut imettää Marttaa. Kun kissa oli pieni, se oli ihmetyttävää ja hellyttävää, mutta nyt en ole enää aivan varma? Tällä kertaa maitobaari sentään näyttäisi olevan auki vain salaisesti ja satunnaisesti öisin ja maitoa tulee vain nimeksi, joten ehkäpä tämä on jo vähän loiventunut versio kaksikkomme valeraskaudenkaltaisesta ”rakkautta yli rajojen” -järjestelystä.
Noh, kyllähän talossa yöllinen imetysrumba pitikin olla alkamassa, mutta pidän tätä silti jonkinlaisena varaslähtönä. Saa nähdä kokoontuuko mustien eläinten liittouma taas ensi yönä yhteiselle unikiepille, jonka keskeltä kantautuu kissan tyytyväisyyttä hyrisevä purrrrrrrr? Vai jokohan minä itse pääsisin tositoimiin, kun laskettu aikakin on jo taas yhden päivän kauempana? Lakanoihin jäävistä maitolänteistä päätellen baari alkaisi olla jo auki, kun vain olisi asiakas. Mutta hei pieni, jos et tule tänään niin tule vasta ensi viikolla. Isona on sitten kivempi juhlia synttäreitä, jos joulupukki ei ole joka vuosi vakiovieraslistalla - niin mukava heppu kuin onkin.
Ja jottein nyt kukaan keksi pistää pystyyn mitään anonyymien kotikiusattujen ryhmää Sanin pelastamiseksi kissavallan alta, niin laitetaan loppun vielä yksi kuva osoitukseksi, että kyllä se osaa puolensakin pitää - ainakin leikin varjolla jos ei muuten.
Sani ja Martta reuhuaa. Kuvauksissa ei vahintoitettu eläimiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti