Jos olisin äiti

Lasketusta ajasta on jo yli viikko enkä minä vieläkään ole äiti, vasta äidintekele. Meitä on yhä kaksi ihmistä sisäkkäin, limittäin, fyysisesti erottamattomat. Sitä toista ihmistä ei vielä virallisesti ole, vaikka siellä se touhuilee omiaan pienessä pehmeässä maailmassaan; liikkuva, toimiva, nukkuva, kuuleva, elävä ja omanlaisensa olento. Se pieni on kuitenkin vielä syntymätön, maailman kirjoissa olematon, äidin pyöreän vatsan muotoinen hahmotelma ihmisestä, kasvonsa salannut ja ennennäkemätön. Me tiedämme että sinä olet totta, mutta voimme vain odottaa ja aavistaa sinulle ääriviivat. Me piirrämme sinut, sinä meidät - sitä lienee vanhemman ja lapsen välinen rakkaus?

Minä en ole niitä ihmisiä, jotka olisivat aina tienneet haluavansa lapsen. Aavistelin, sanoin "ehkä", epäilin, kypsyttelin, annoin asian vain olla, harkitsin. Minä ajattelin olevani liian itsekäs hyväksi äidiksi, liian kiintynyt vapauteeni elää ja tehdä asioita omalla tavallani. Parisuhteeseenkin suhtauduin samasta syystä kriittisesti, sillä tilastollisesti ne vaikuttivat olevan ennemminkin uhkatekijä kuin edellytys onnellisuudelleni.

Mutta aika kulki, ajatus kypsyi, elämässä tekemättä jääneiden must-asioiden lista lyheni ja biologinen kellokin raksutti vaatien päätöksiä. Myös parisuhde alkoi näyttää todellisen voimansa ja kauneutensa, vaikka minun maailmassani nämä kaksi asiaa eivät välttämättä ja automaattisesti kulkeneetkaan käsi kädessä. Olen kuitenkin onnellinen, että ne lopulta limittyivät ja kietoutuivat yhteen, sillä rakkaus kasvattaa rakkautta.

Asiat ja päätökset eivät kuitenkaan olleet yksioikoisia, nopeita tai helppoja. Seuraavan runon kirjoitin lähes kaksi vuotta sitten, pohtiessani oikeasti ja vakavissaan haluanko tulla äidiksi ja jos niin mitä siltä toivoen. Tässä vaiheessa olin jo alkanut uskoa, että lapsi olisi rakkaustarina jonka haluan elämässäni kokea. Aloin myös hiljalleen uskoa, että ehkä minusta todella olisi siihen, ehken edes olisi hullumpi äiti? Ehkä olin äidillisempi kuin uskoinkaan ja ehkei minun toisaalta tarvitsisi olla täydellinen äiti, voisin yhä olla ihan vain minä? Julkaisen tämän nyt, ennen kuin olen äiti. En tiedä tuleeko minusta yhtään tällainen tai tuntuuko se tältä, mutta näin minä kuvittelin kaksi vuotta sitten, kun elämä vielä näytti kovin erilaiselta kuin tänään.

Jos olisin äiti

Jos olisin äiti,
olisin minä luja mutta taipuisa nainen,
herkkä ja sitkeä,
käsissään vettä ja virranpyörteitä,
kohdussaan menneiden sukupolvien liikkeet,
kansojen vaellukset ja taistelu elämästä.

Jos minä olisin äiti,
olisi minussa niin paljon lämpöä,
että sen hehkussa elämä kasvaisi kuin itsestään,
tulvisi yli,
vaatisi saada syntyä ja tulla jaetuksi.

Jos minä olisin äiti,
kärsisin minä oppiakseni välttämättömän,
väsyisin jaksaakseni pakollisen
ja pelkäisin kuollakseni.
Mutta jos minä todella olisin äiti,
sanoisin minä sille kaikelle tervetuloa
ja sille pikkuruiselle punaiselle ja kurttuiselle sanoisin myös.
Heti ensimmäisenä päivänä minä sille sanoisin,
että sinä olet ihme
enkä antaisi sitä koskaan unohtaa.

Jos minä olisin äiti,
opettelisin minä ulkoa kaikki kymmenen varvasta,
olisin aivan hiljaa ja onnesta mykkyrällä
ja laskisin ne yhä uudestaan ja uudestaan.
Ja hyräilisinkin minä,
nauraisin, naurettaisiin molemmat,
ja saattaisin minä vähän kiljahdellakin silkasta olemisen ilosta.
Ja välillä me itkettäisiin, molemmat,
kun minä väsyisin öihin, vaippoihin, huutoon ja unelmien silmäpakoon.
Joskus minä väsyisin siihen vähän,
mutta se ei minuun koskaan.
Tai ei ainakaan heti, ei viiteentoista vuoteen.

Jos minä olisin äiti,
me mentäisiin joskus ihan ilkosillaan päiväunille,
pyöreät pehmeät mahat vastakkain,
karhu ja karhupentu pesässään.
Ja me tehtäisiin peiton alle niin iso pesä että sinne mahtuu kolmekin,
meillä riittäisi kyllä rakkautta koko talveksi.

Jos minä olisin äiti,
tekisin minä pullantuoksuisia kotiasioita,
sellaisia äitiasioita:
askartelisin joulutonttuja ja pesisin kirjopyykkiä,
en unohtaisi neuvolaa ja maalaisin sängyn,
olisin kolmikätinen, käytännöllinen ja järkevä.
Paitsi kaikkina päivinä en olisi.
Joskus sanoisin sille pienelle,
että äidillä on kädetön päivä tänään
ja silloin me syötäisiin roskaruokaa,
jätettäisiin tiskit ja unohdettaisiin laittaa pipo
eikä meitä harmittaisi yhtään.
Me oltaisiin sillä tavalla samasta puusta, äiti ja pieni.
Paitsi silloin kun se pieni ei olisi yhtään:
joskus omena oikein hyppäisi puusta pitkälle
ja minä suutuspäissäni noituisin niin että naapurit kuulee.
Ja niin me riideltäisiin, sovittaisiin, halittaisiin
ja sitten katsottaisiin sohvalla koivet ristissä piirrettyjä.

Jos minä olisin äiti,
se pieni kasvattaisi minut varmasti hyvin.
Opettaisi miten pitää kiinni ja päästää irti,
kuinka olla saatavilla olematta aina vieressä,
moneenko miksi-kysymykseen pystyn vastaamaan päivässä
ja että on mentävä ajoissa nukkumaan.
Minä oppisin kuinka tärkeää on
lukea satu ennen nukahtamista
ja ajatella rakkausajatuksia tärkeistä ihmisistä.
Opettaakohan se myös jaksamaan ainaista haalareiden pukemista
ja kuinka kirjan lukeminen onnistuu rattaita työntäessä?

Jos minä olisin äiti,
haluaisin minä jakaa onneni ja kipuni,
sen kuinka vauva ja elämä potkii vuorotellen,
joskus kilpaakin.
Ihoa ja ääntä ja auttavaa kättä me kaivattaisiin molemmat,
naurua ja tervettä järkeä,
jonkun joka lennättäisi pientä ja sanoisi ”Huiiiii”.
Ja se joku saisi minutkin lentämään niin,
että tuntisin joka solullani olevani nainen ja tärkeä ihminen.
Mutta jos minä olen hyvä äiti,
en minä ota huonoa miestä,
haljua miestä,
riippaa ja raastajaa.
Mieluummin kokonainen äiti
kuin äidin puolikas ja isää ei nimeksikään.

Jos minä olisin äiti,
minä tekisin perheelleni kodin sinne missä on hyvä olla,
missä onni tarttuu seiniin kuin tapetti
ja kaikki muu on vähemmän tärkeää.
Ja välillä lähdettäisiin kauas etsimään koti-ikävää,
seikkailtaisiin
tai nukuttaisiin ystävän sohvalla.

Jos minä olisin äiti,
minä kuuntelisin kyllä ihmisiä,
mutta minä en uskoisi ihan kaikkea
mitä äideistä ja pienistä sanotaan.
Sillä jos minä olisin äiti,
minä haluaisin olla onnellisen lapsen onnellinen äiti
eikä siihen valmista vastausta ole.

Onnellinen elämä,
riemukas ja merkityksellinen.

Jos olisin äiti,
sen minä haluaisin.

Jos olisin äiti.
Ja vaikka en olisi.