Penska ja penkkiurheilu

Meidän perheessä on ollut tapana käydä aika aktiivisesti erilaisissa kulttuuririennoissa kuten teatterissa, konserteissa ja elokuvissa. Pieni lapsi asettaa kuitenkin rajoitteita tällaiselle harrastuneisuudelle, sillä kesken taiteellisen elämystarjonnan yleisöstä mahdollisesti pärähtävä "Ääääääääää-yyy-ääää!" ei kaiketi saa kanssaeläjiltä suopeaa vastaanottoa. Ja harvan vauvan vakiovarustukseen kuuluu äääyy-vapaat asetukset.

Jottei perheen yhteinen kulttuurikuntoilu aivan lässähtäisi, olemme ratkaisseet asian siirtämällä kohdennusta enemmän ruuminkulttuurin suuntaan eli penkkiurheiluun. Urheilupaikat ja -tapahtumat kun ovat luonteeltaan sellaisia, että äänen voimallinen käyttö on jopa suotavaa tunnelman nostattamiseksi eikä kenenkään mahdollinen omalta paikalta pois vaeltelu häíritse muiden elämää ja eläytymistä.

Lajityyppi ei ole perheessämme uusi, mutta kieltämättä allekirjoittanut on vasta viime vuosina alkanut mainittavammin aktivoitua tällä saralla. Ja edelleenki olen lajivalikoiva: jalkapallo ja lentopallo on oikein jees, salibandy ja jääkiekko päivän mielialasta riippuen ja pesäpalloon sekä aivan erityisesti koripalloon vaaditaan jo taidokasta maanittelua; en vaan edelleenkään kunnolla tajua mitä kentällä tapahtuu. "Mikä virhe??"

Tältä pohjalta tytönkin penkkiurheilu-ura on aloitettu siitä missä äidin aita on matalin: lentiksestä ja salibandystä. MuurLe-Lakkapää playoff-matsi ei ehkä ollut paras pelinavaus, koska meteli oli oikeasti kova, mutta pari erää säpsyttyään ja tarkistettuaan aina aplodien aluksi minun ilmeestäni miten tilanteeseen oli syytä suhtautua, tyttö päätti viihtyä. Tosin mainoskuulutukset oli oikeastikin niin kovalla, että itseäkin otti korviin. Luulin että vasta mahdolliset rokkikeikat patistaisivat meidät kuulosuojainten ostoon, mutta..?

Tuon jälkeen divarikarsinta O2-Merikoski oli jo ihan kevyttä kenttäkeittoa, paitsi että eturiviin ei kannata kaukalon kanssa parkkeerata, jos haluaa olla aivan varma ettei pallo tai pelaaja syöksy syliin. Vähän piti tytön välillä mutristella, mutta kyllä sellaiset teurastus-lukemat voi saadakin alahuulen hiukan väpättämään. Ja vanhemmat toteamaan, että kyllä hyvä sauna aina huonon säbän voittaa - kuitenkin.

Että kyllä sitä tällä tavallakin tulee viihdytetyksi, vaikka kieltämättä odotan jo innolla kesän ulkoilmakonserttien tarjontaa, sillä avaran taivaan alle mahtuu taas ääntäkin ihan eri tavalla virallisen virren lisäksi, JOS nyt just sattuisi se mielenharmistus sille kohtaa. Vaikka niinhän tuo näyttäisi olevan, että mitä enemmän häsää ja taustahälyä, sitä tyytyväisempi tyttö. On se, äitiinsä tullut.