tiistai 2. syyskuuta 2014

Lapsen mieli saa sanat

Neiti 2 vee 8 kk on mahtavassa iässä. Jokaisessa ikäkaudessa ja kehityksen vaiheessa on omat mahtavuutensa ja rasittavuutensa, mutta juuri nyt neidin "ison lapsen" kielellinen kehitys on kohdannut "pienen lapsen" vilpittömän ihmettelevän ajatusmaailman niin. Aikuinen voi vain nöyränä myöntää, ettei itse tosiaankaan enää kykene moiseen ajatusten ilotulitukseen, ei katsomaan maailmaa noin estottomasti.

Useimmat jutut ovat ihan pieniä, ei mitään mullistavaa, mutta juuri sen verran tavanomaisuuden pintaa naarmuttavia, että pinnan alta paljastuu uusia tapoja ajatella tavallisia asioita. Esimerkiksi pari päivää sitten uimahallissa tyttö harjasi tukkaansa ja ilmoitti isälleen, että pitää harjata tukkapeikko pois. Tietysti. Jos kerran hammasharjalla hätyytetään hammaspeikkoa, tukkaharjalla hätyytetään luonnollisestikin tukkapeikkoa. Ja minä olen kaikki nämä vuodet ihmetellyt, miksi mulla on tukka aina niin huonosti. Penteleen peikot!

Ja kun tänään jouduin kertomaan neidille, ettei hän vielä ihan osaa suristaa ärrää - mikä tuli hänelle täytenä yllätyksenä - hän mietti hiukan harmistuneen näköisenä ehkä sekunnin tai kaksi, ja ilmoitti sitten ilme kirkastuneena, että hänpä osaa jo tuplaveen. Kun kysyin miten se menee, hän lausahti: "Tupl-tupl-tupl-tupl ja (piirtäen samalla ilmaan kaksoisveen) alas, ylös, alas, ylös". Ilmeisen tyytyväisenä näihin taitoihinsa hän ei surrut keskeneräistä ärrää enempää. Mutta kun kissa tuli illalla viereemme sohvan käsinojalle hurista kehräämään, neiti tuijotti sitä hetken ja kysyi: "Miksi kissa osaa jo ärrän?"

Näitä riittää, ja kaikenlaista höpötystä noin ylipäätään. Ja pienempi neiti, 8 kk, on myös ottanut heinäkuun lopun jälkeen sellaisen kasvupyrähdyksen, ettei enää tunnu juurikaan vauvalta. Pieni istuu, ryömii, nousee seisomaan, menee parin rapun portaita ylös ja alas (useimmiten kopsahduksitta, muttei ihan aina), yrittää kiivetä ja kävellä ja ärsyyntyy kun ei osaa, tekee aika ajoin pissit ja kakat pottaan, osaa itse etsiä näköpiiristä kadonneet ihmiset, seuraa sosiaalista toimintaa hyvinkin aktiivisesti ja seurustelee esim. isosiskon kanssakin välillä pitkät pätkät ihan kahdestaan. Ja on se kyllä kasvanut ihan silkkaa pituuttakin, yli 23 cm syntymän jälkeen, joten vaikea sitä on enää minään sylinyyttinä nähdä. Näin elämässä mahtava ja riipaiseva tulevat yhdeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti