Minä olen enismmäistä kertaa innostunut julkisesti tunnustautumaan vaaleissa jonkun ehdokkaan taakse. Ei ollut tarkoitus ja luulin alkujaan äänestäväni pressanvaaleissa ihan jotakuta muuta, mutta Pekka Haavisto on vakuuttanut minut, ihastuttanut ketunkolofilosofisella olemisellaan, osaavilla tekemisillään ja viisailla puheillaan.
Erityisesti minua lämmittää miehen arvomaailma, sillä hän on pitkään ja linjakkaasti tehnyt työtä rauhan, ympäristöasioiden ja ihmisoikeuksien puolesta. Koska presidentti on ulkopolitiikan johtaja yhdessä hallituksen kanssa, arvojen lisäksi tarvitaan kokemusta ja osaamista: Haavisto on ulko-, puolustus- ja talousasioiden aktiivinen toimija ja asiantuntija, Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri, työskennellyt YK:n ja EU:n tehtävissä lukuisilla kriisialueilla ja hyvin perillä mm. Venäjään ja kansainvälisiin talousasioihin liittyvistä kysymyksistä. Minun silmissäni asiantunteva ja fiksu kaveri, jolla on arvot kohdallaan ja jalat maassa.
Ketunkoloajattelun kannalta se erityisen ilahduttava juttu on, että Haaviston kaltainen tekijä kerää kuplavolkkareita, reppureissaa, on kirjoittanut Inter-Rail -oppaan ja on toiminut Rumba-lehden kustantajana. Ehkä tämä on vain taitavaa imagon luontia, mutta toimii minulle. Tällaisen arvojohtajan minä mielelläni näkisin muistuttamassa ihmisiä siitä, että tolkun asiat pitää hoitaa kovalla asiantuntemuksella mutta pehmeillä arvoilla, että vaihtoehtoja pitää olla mutta yksioikoisella populismilla ei ratkaista mitään. Minä haluan, että presidentti ymmärtää markkinatalouden ja kovan politiikan realiteetit ja silti sanoo, etteivät ne ole jumalia, vaan ihmisillä ja luonnolla on rahassa mittaamaton itseisarvo.
Jotenkin koko komeuden kruunasi minusta Kansallisen Kivääriyhdistyksen tutkintapyyntö, jonka mukaan Pekka Haavisto on vilpillisesti esittänyt olevansa professori. Voi hyvänen aika. Oikeastihan NRA haluaisi syyttää kaveria siitä, että tämä on pasifisti ja homo, mutta kun se ei satu olemaan rikos. Jos en olisi aiemmin ollut vielä ihan varma ketä äänestää, niin tuon jälkeen pitäisi ehkä äänestää Pekkaa vaikka piruuttaan.
Vaan ei: minulla on monta paljon parempaakin syytä. Sanoo hän ja päättää näihin sanoihin elämänsä ensimmäisen julkisen tuenilmaisun poliitikolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti