Olemme saaneet monia ihania, hauskoja, lämpimiä, liikuttavia ja suloisia kortteja, viestejä, kirjeitä, sähköposteja ja lahjoja tytön syntymän jälkeen. On erityisen riemastuttavaa saada postilaatikkoon iänikuisten laskujen sekaan käsinkirjoitettuja tervehdyksiä. hana että etanaposti elää!
Haluan jakaa teidänkin kanssanne muutamia erityisen kauniita saatuja sanoja; runoja, jotka koskettivat ja liikuttivat, nostivat kyyneleet silmiin, kun niitä ensi kertaa luin. Ehkä vetistely johtuu vain hormoneista, tuosta vierellä tuhisevasta ja välillä rääkyvästä nyytistä, mutta jotain olennaista tässä on asian ytimestä tavoitettu. Kiitos ja olkaa hyvä.
***
Iltalaulu Riikalle
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”
Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.
~ Kaarina Helakisa ~
(kiitos Sari)
***
Niin kauan odotettu
niin hartaasti toivottu
niin suuresti rakastettu
jo kauan ennen syntymääsi.
Miten pitkältä tieltä
miten syvältä kivusta
viimeiseltä rajalta
äitisi sinut nouti.
Ja nyt vain hymyä
valoa viattomuutta
kuin säteilevä heinäkuun päivä. Varjoton.
Kuin ei koskaan syksyä. Talvea.
Pakkasöitä.
Elämä
pitele hellin lujin käsin aarrettasi.
Varo pudottamasta sylistäsi
tomuiselle kiviselle tielle
ennen kuin nämä nauravat ruusuvarpaat
valmiit vahvat
hyppimään kiipeilemään kivien yli.
Innolla. Ilolla.
~ Maaria Leinonen ~
(kiitos Satu)
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti